maanantai 24. helmikuuta 2014

Badrin taistelu




Hijran toisena vuonna Ramadan-kuun aikana muslimit taistelivat epäuskovia vastaan ratkaisevan Badrin taistelun, joka osoittautui kääntöpisteeksi, ei ainoastaan islamin, vaan koko ihmisrodun kohtalolle.

Tämä tapahtuma, jossa alivarustetut muslimit selvisivät voitokkaina on yhä tänä päivänä islamilaisen historian tärkeimpiä hetkiä. Badrin taistelu oli yksi suurimmista Jumalan merkeistä, jossa Hän osoitti, että ne, jotka uskoivat Häneen ja Hänen uskontoonsa, päätyisivät voittamaan, huolimatta heitä kohtaavista ylivoimaisista esteistä. Tämä päivä muistetaan Pyhässä Koraanissa Ratkaisun päivänä:

jos uskotte Jumalaan ja siihen, minkä lähetimme palvelijallemme ratkaisun päivänä, sinä päivänä, jolloin molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa

(Koraani 8:41)

Olosuhteet, jotka johtivat tähän taisteluun alkoivat Profeetan (rauha hänelle) saamilla uutisilla, että Abu Sufyan johti suurta karavaania, jolla oli paljon rahaa ja kauppatavaraa, takaisin Mekkaan Syyriasta. Maassa käytiin jo sotaa muslimien ja quraish-heimon välillä, sillä jälkimmäinen käytti kaiken voimansa muslimien vahingoittamiseksi ja pahoinpitelemiseksi, estääkseen heidän kehittymisensä ja kaapatakseen heidän nousevan valtansa. He eivät säästäneet taloudellisia, eivätkä fyysisiä resursseja yrityksissään ja heidän aseistetut armeijansa rämpivät hyvin usein pitkälle Medinan rajoille ja sen laidunmaille murskatakseen muslimeja.

Abu Sufyan oli yksi islamin pahimmista vihollisista, joten Profeetta (rh) pyysi muslimeja olemaan valmiina pysäyttämään karavaanit. Se oli kuitenkin kauppakaravaani, joten Profeetta (rh) ei tehnyt mitään yksityiskohtaisia järjestelyjä taistelua varten, vaan vain valmistautui ottamaan sen kiinni.

Abu Sufyan sai kuulla Profeetan (rh) aikeista pysäyttää hänet ja lähetti kuriirin Mekkaan mukanaan kiireellinen pyyntö lisäjoukoille. Quraish tuki heitä taitavasti ja kaikki Mekan huomattavat päälliköt muodostivat kiireesti armeijajoukon. Kaikki kynnelle kykenevät miehet naapuriheimoista liittyivät siihen - ja tämä armeija lähti avustamaan karavaania. Tuskin ainoatakaan miestä jäi Mekkaan, niin innoissaan Quraish keräsi armeijaa. 

ANSAARIEN USKOLLISUUS


Uutiset kantautuivat Profeetan (rh) korviin, että vahva Mekan armeija oli matkalla hyökätäkseen hänen kimppuunsa taistelussa. Profeetta (rh) kutsui seuraajansa koolle ja pyysi heidän neuvojaan.
Hän todella halusi saada selville ansaarien reaktiot, sillä he olivat vannonneet valan, että puolustaisivat häntä Medinassa, mutta vala ei velvoittanut heitä osallistumaan armeijan retkiin Medinan ulkopuolella. Muhajirinit vastasivat ensin ja vakuuttivat auttavansa ja pysyvänsä lojaaleina hänelle. Profeetta (rh) kuitenkin toisti anoomuksensa ja Muhajirinit antoivat saman vastauksen ja
Profeetta (rh) toisti kysymyksensä kolmannen kerrran.

Nyt Ansaarit ymmärsivät, että kysymys oli tarkoitettu heille. Sad b. Muad nousi heti ylös vastatakseen:

"Oi, Jumalan lähettiläs, näyttää siltä, että kysymys on osoitettu suoraan meille ja haluat vastauksemme. Ehkä ajattelet, oi Jumalan lähettiläs, että ansaarit ovat tarjoutuneet auttamaan sinua vain omalla alueellaan. Haluan kertoa sinulle ansaarien puolesta, että voit johtaa meitä minne ikinä haluat, asettua riviin kenen kanssa haluat tai rikkoa välit kenen kanssa katsot sopivaksi; voit ottaa omaisuudestamme miten paljon ikinä haluat ja antaa meille niin paljon kuin haluat; sillä mitä ikinä ottaisit omaisuudestamme, se olisi meille rakkaampaa, kuin se, mitä jättäisit meiltä. Me seuraamme sinua, minne ikinä meitä käsket. Kautta Jumalan, jos jatkat matkaasi Bark Ghimdaniin (1) saakka, me seuraamme mukanasi ja kautta Jumalan, jos marssit mereen, me teemme niin kanssasi."


Sitten Miqdad nousi ylös ja sanoi: "Oi, Jumalan lähettiläs, me emme ole kuin Israelin lapset, jotka sanoivat Moosekselle: »Mene sinä ja sinun Herrasi ja taistelkaa! Me jäämme tänne.» (Koraani 5:24) Me taistelemme kanssasi vasemmalla ja oikealla puolellasi, edessäsi ja takanasi."

Profeetta (rh) ilahtui kuullessaan seuralaistensa vastaukset. Hän sanoi: "Menkää hyvien uutisten kanssa." (2)

NUORTEN INNOKKUUS

Kun armeijan yksiköt lähtivät ulos Medinasta, 16-vuotias poika nimeltä Umair b. Abi Waqqas liittyi myös salaa sotilaiden joukkoon, koska hän pelkäsi, että jos Profeetta (rh) näkisi hänet, tämä lähettäisi hänet takaisin hänen nuoren ikänsä takia. Hänen vanhempi veljensä Sad b. Abi Waqqas näki Umairin välttelevän Profeetan (rh) huomaamaksi tulemista.
Umair vastasi: "Pelkään, että Jumalan profeetta lähettää minut takaisin ikäni takia, mutta haluan osallistua taisteluun. Ehkä Jumala suo minulle marttyyriyden."
Kun Profeetta (rh) näki Umairin, hän pyysi tätä menemään takaisin, mutta poika alkoi itkeä, joten hänen annettiin jäädä heidän kanssaan. Umair surmattiin taistelussa ja niin hänen sydämensä toive toteutui. (Usd ul-Ghaba, Vol. IV, s. 148)

VASTAJOUKKUEEN VAHVUUS

Profeetta (rh) marssi taistelukentälle mukanaan 313 taistelijaa, jotka eivät olleet edes kunnolla varustettuja. Muslimeilla oli 70 kamelia ja kaksi hevosta, joilla miehet ratsastivat vuorotellen;
(Zad al-maad, Vol. I, s. 342) ei ollut mitään, mikä erottaisi sotilaat kapteeneista, edes korkea-arvoiset seuralaiset, kuten Abu Bakr ja Umar (olkoon Allah tyytyväinen heihin) tai edes
Profeetta (rh) itse ei kantanut mitään merkkiä, joka olisi erottanut hänet muista.
Armeijan sotalippu annettiin Musab b. Umayrille, Muhajirinien lippu annettiin Alille
(olkoon Allah tyytyväinen häneen) ja ansaarien lippu Sad b. Muadhille
(olkoon Allah tyytyväinen häneen).

Kun Abu Sufyan sai tietää, että hän lähestyi muslimiarmeijaa, hän käänsi karavaaninsa kohti merenrantaa. Kun hän oli turvallisen välimatkan päässä muslimiesta, hän myös lähetti sanan Quraish-armeijalle, että he menisivät takaisin kotiin, koska heitä ei enää tarvittu välttämättä kulkemaan siellä edellä. Monet mekkalaiset halusivatkin palata kotiin, mutta Abu Jahl halusi itsepintaisesti taistella etunenässä rangaistakseen hyökkääjiä. Hän ei halunnut heittää hukkaan tilaisuutta hyökätä muslimien kimppuun taistelussa. (Zad al-Maad, Vol. I, s. 343 ja Ibn Hisham, Vol. pp. 618-19)
Kun Profeetta (rh) sai tietää niiden mekkalaisten päälliköiden nimet, jotka seurasivat Abu Jahlia, hän sanoi: Mecca has brought the pieces of heart to you!



DEMOKRAATTINEN TAPA


Quraishin armeija pysähtyi saapuessaan Wadiin (laaksoon) lähelle Badria, jossa muslimit pystyttivät telttansa vihollisen toiselle puolelle. Hubab b. Al-Mundhir tiedusteli Profeetalta (rh): 
"Oi, Jumalan Profeetta, onko tämä paikka, johon Jumala on käskenyt sinua asettumaan, niin, ettemme voi lähteä tästä paikasta, vai onko kyse näkemyksistä ja sotataktiikoista?"
"Ei", vastasi Profeetta (rh), "kyse on vain näkemyksistä ja sotataktiikoista". 
Hubab sanoi sitten: "Oi, Jumalan Profeetta, ei meidän pidä tähän jäädä." 
Hän ehdotti toista paikkaa veden lähellä (Badrin lähteiden), joka oli sopivampi vihollisen kanssa taistelulle. Profeetta (rh) suostui ehdotukseen ja käski miehiään siirtymään sinne heti.
(Ibn Hisham, Vol. I, s. 620)
 
Profeetta (rh) ja jotkut hänen läheisistä seuralaisistaan olivat ensimmäiset, jotka saapuivat uudelle leirintäalueelle sinä iltana; säiliö oli rakennettu ja täytetty vedellä, jolla vihollisenkin sallittiin täyttää vesiastioitaan. (Ibn Hisham, Vol. I, s. 622)

Jumala lähetti yöllä alas sateen, joka aiheutti epäuskoville suurtaa vaivaa viivästyttämällä heidän liikkeittään,
mutta kuitenkin elvytti muslimien kadonneet sielut tekemällä ilmaston miellyttäväksi ja muuttamalla laakson pehmeän hiekan kiinteäksi maaksi.

Tämä oli voiton merkki, jonka Jumala paljasti seuraavassa Koraanin jakeessa:  

Hän -- lähetti vettä taivaasta puhdistaakseen teidät, poistaakseen paholaisen saastutuksen teistä ja vahvistaakseen sydämenne sekä lujittaakseen askeleenne. (Koraani 8:11)

PROFEETTA KENRAALINA

Tästä taistelusta opimme Profeetan (rh) mahtavista ominaisuuksista taitavana sotataktikkona, mikä täydentää hänen ikuista tehtäväänsä välittää johdatus ihmiskunnalle, tuoden taas todisteen siitä, että hänen saamansa inspiraatio oli voinut tulla vain Kaikkivaltiaalta Jumalalta. (3) Tapa, jolla hän organisoi sotajoukkoja taistelussa, sekä hänen reaktionsa ylivoimaisten vihollisjoukkojen äkillisiin ja odottamattomiin hyökkäyksiin, huolimatta sotilaiden rajallisesta määrästä, on tutkittava, jotta voi todella arvostaa Profeetan (rh) mahtavaa sotataktista neroutta.

VALMISTAUTUMINEN TAISTELUUN

Profeetalle (rh) rakennettiin koppi palmun oksista mäelle taistelukentän yläpuolelle. Profeetta (rh) osoitti seuralaisilleen kohdat, jonne vihollispäälliköt olivat kuolleina kaatuneet. Kuten myöhemmin kävi ilmi, hänen 
ennusteensa osoittautuivat täysin oikeiksi, sillä yhtäkään Quraish-päällikköä ei löydetty tapettuna muualta kuin Jumalan Profeetan (rh) osoittamasta paikasta.

Kun kaksi vastustajajoukkoa kohtasivat, Profeetta (rh) sanoi: "Oi, Jumala, tässä quraish tulee turhamaisuudellaan ja ylpeydellään: he väittelevät kanssasi kutsumalla profeettaasi valehtelijaksi."
Tämä oli perjantaiyö, 17. päivä Ramadan-kuuta. Ensiksi aamulla koko quraishin joukot virtasivat ulos laaksoon ja levittäytyivät sitten taistelukentälle, kun muslimit asettuivat ennen heitä etualalle.
(Zad al-Maad, Vol. pp. 343-344)

JUMALAAN VETOAMINEN JA RUKOUS

Profeetta (rh) asetti armeijansa rivit järjestykseen ja palasi majaan Abu Bakrin kanssa. Hän painoi kasvonsa maahan ja rukoili Jumalalta apua. Hän oli aivan perillä siitä, että jos voitto suotaisiin sille osapuolelle, jolla oli enemmän taistelijoita ja voimaa, kykyjä ja aseita, he tietysti häviäisivät. Hänellä ei ollut harhaluuloja, vaan hän ymmärsi täysin, että muslimit olivat heikkoja ja heitä oli vähän ja vastustaja oli vahva ja monilukuinen. Hän näki selvästi, että tilanne oli Quraishin eduksi; ja nyt hän rukoili apua joltain kaikkia vahvemmalta. Alakuloisena hän rukoili taivaiden ja maan Herraa, kaiken suunnittelijaa, auttamaan muslimeja heidän vaikeuksiensa aikoina. Hän rukoili:
"Oi, Jumala! Täytä lupauksesi minulle! Auta meitä, Jumala!"
Hän oli neuvoton rukouksessaan, että peite hänen hartioiltaan putosi maahan. Abu Bakr, joka oli myös surullinen nähdessään Jumalan Profeetan kyynelissä, lohdutti häntä. (4)

MUSLIMIEN TODELLINEN ASEMA JA MERKITYS


Profeetan (rh) rukous, vaikkakin lyhyt, oli merkityksellinen hänen puhdassydämisille seuralaisilleen, hänen vankkumaton luottamuksensa Jumalaan kriisin aikoina, hänen nöyryytensä Jumalan edessä ja hänen oman sydämensä tyyneys. Samalla rukous osoittaa kristallinkirkkaasti muslimien todellisen aseman ja merkityksen kaikkien maailman kansojen joukossa; se tuo esiin niiden ihmisten arvon ja välttämättömyyden, joilla on velvollisuus viedä tehtäväänsä eteenpäin.

Ja niin Jumala vastasi Profeetan (rh) rukoukseen raikuvalla voitolla, joka ylitti järjen ja mahdollisuudet. Se oli totuudenosoitus hänen seuraajilleen.

Profeetta (rh) palasi miestensä luo ennen taistelua ja piti lyhyen puheen, jossa painotti Jumalan tiellä taistelun hyötyjä. Tuolloin Utbah b. Rabia, yhdessä veljensä ja poikansa kanssa Shayba ja Waleed astuivat esiin arabeille tyypilliseen tapaan. Kolme ansaaria tulivat eteen kieltämään heitä, mutta nämä kolme quraish-heimolaista kysyivät: "Keitä te olette?"
"Olemme ansaareja", he vastasivat.
"Olette ylhäistä verta", quraishit sanoivat, "mutta lähettäkää meidän tovereitamme, miehiä omasta heimostamme."

Profeetta (rh) sanoi sitten: "Menkää vain, Ubayda b. al-Harith, Hamza ja Ali, kulkekaa te kaikki kolme ja pyydystäkää heidän kanssaan."
Quraish sanoi sitten: "Kyllä. Te olette ylhäisiä ja tovereitamme."
Nyt Ubayda, joka oli vanhin, kohtasi Utbah b.Rabian. Hamza kohtasi Shayban ja Ali oli vastakkain Waleedin kanssa. Hamza ja Ali hyökkäsivät Utban kimppuun ja pakenivat häneltä. He voittivat hänet ja toivat takaisin riveihinsä Ubaydan, joka oli haavoittunut pahasti. Myöhemmin Ubayda kuoli menetettyään huomattavan paljon verta. (Ibn Hisham, Vol. I, s. 625)

HYÖKKÄYS

Quraish oli nyt täyttynyt uudesta raivosta. Vihan huutonsa saattelemina he rynnäköivät ja hyökkäsivät muslimitaistelijoiden kimppuun, jolloin Profeetta (rh) huusi: "Nouskaa Paratiisiin, joka on yhtä leveä kuin taivaat ja maa!"


ENSIMMÄINEN MARTTYYRI

Umayr b. al-Hunaim kuuli Profeetan (rh) kutsun ja kysyi: "Onko Paratiisi samanveroinen taivaiden ja maan kanssa, oi, Jumalan Profeetta?"
"Kyllä", vastasi Profeetta (rh). 
"Kuinka upea se on?" hän sanoi ja kun Profeetta (rh) tiedusteli, miksi hän sitä kysyi, tämä vastasi: "En miksikään, oi, Jumalan Profeetta, mutta toivon, että voin olla yksi sen asukkaista."
Profeetta (rh) kertoi, että hän tulee olemaan yksi sen asukkaista.
Umayr otti sitten taateleita nuolikotelostaan ja alkoi syödä niitä, mutta sanoi yhtäkkiä: "Jos elän niin kauan, kuin taatelini kestää, se tarkoittaa sen pitkittämistä niin kauan."
Joten hän viskasi taatelit kädestään ja juoksi taistelukentälle taistelemaan vihollisen kanssa, kunnes kuoli. Hän oli ensimmäinen marttyyri Badrin päivänä. (Zad al-Maad, Vol. I, s. 345 ja Ibn Hisham, Vol. II, s. 215)

Muslimit sotivat mekkalaisia vastaan, ollen luja, yhdistynyt ja kurinalainen armeja Jumalan nimi huulillaan. Siihen asti Profeetta (rh) oli pysynyt vaitonaisena ja rauhallisena, mutta nyt hän rynnäköi kohti vihollisen rivejä. Kukaan ei ollut rohkeampi kuin hän, kukaan ei uskaltanut tulla niin lähellä vihollista. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 425)
Jumala lähetti alas enkelinsä avustamaan muslimeja. Vihollinen näytti äkkiä kesyltä ja ilmeni, että näkymättömät sotilaat saivat ajettua heidät pois kovalla voimallaan.
 
Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» 
(Koraani 8:12)

KAHDEN VELJEN KUNNIANHIMO

Intoa täynnä kaikki näyttivät olevan taipuvaisia päihittämään toiset urheuden teoissa ja Paratiisin hankkimisessa. Jopa läheiset ystävät ja todelliset veljet kilpailivat toistensa kanssa ylittääkseen toiset.
Abdur Rahman b. Auf sanoo: "Olin taistelemassa rivissäni Badrin päivänä, kun katso, näin oikealla ja vasemmalla puolellani kaksi hyvin nuorta poikaa; enkä ollut oikein iloinen nähdessäni heidät siinä. (5) Yhtäkkiä toinen heistä kysyi matalalla äänellä, jotta toinen ei kuulisi: "Oi, setäni! Näytä minulle Abu Jahl!"
Sanoin: "Oi, veljeni poika! Mitä sinulla on hänen kanssaan tekemistä?"
Hän vastasi: "Olen vannonut Jumalalle, että tapan hänet, kun näen hänet tai tulen hänen tappamakseen!"
Ja toinen poika puhui minulle samalla lailla matalalla äänellä, jotta toinen toveri ei kuulisi. Osoitin kyseisen henkilön heille ja he kävivät tämän kimppuun kuin kaksi haukkaa ja iskivät hänet alas. He olivat Afran poikia. (6)

Kun Abu Jahl oli tapettu, Jumalan Profeetta (rh) totesi: "Tämä oli Abu Jahl, tämän kansan faarao."

SUURI VOITTO

Badrin päivän lähestyessä muslimit aistivat ja jo vakuuttuivat onnistumisesta, siinä missä epäuskovat talloivat pölyä. Tässä tilanteessa Profeetta (rh) vannoi uskollisuudenvalan Jumalalle: "Ylistys Allahille, joka täytti lupauksensa ja auttoi palvelijaansa ja yksin ohjasi kaikkia vihollisia. Täsmälleen näin tapahtui, sillä Koraanikin sanoo:

Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa , kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! (Koraani 3:123)

Profeetta (rh) käski, että kuolleet epäuskovat tulisi heittää kuoppaan. Kun muslimit heittivät heitä kaivaamaansa kuoppaan Profeetta (rh) meni seisomaan sen vierelle ja sanoi: "Oi, kuopan ihmiset, tajusitteko, että mitä Herranne sanoi, oli totta? Sillä olen huomannut, että mitä minun Jumalani lupasi, on tullut toteen."
(Bukhari, Bara b. Azibin auktoriteetilla)

Badrin päivänä 70 epäuskovaa surmattiin ja saman verran otettiin vangeiksi. Kuolonuhreja muslimien puolella oli 14, heistä kuusi oli muhajirineja ja kahdeksan ansaareja. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 463)

BADRIN VOITON VAIKUTUKSET
 
Profeetta (rh) palasi Medinaan voittaneen armeijan johtajana. Islamin viholliset olivat kauhistuneet ja lamautuneet Badrin voitosta. Profeetan (rh) maine kiiri Medinaan ja hänen vaikutuksensa kasvoi ympäröivälle alueelle. Monet ihmiset, jotka olivat ennen vastustaneet ajatusta pitkään, kääntyivät nyt islamiin. 

Abdallah b. Rawaha oli toinen Profeetan (rh) kahdesta Medinaan lähettämästä henkilöstä, ennen kuin Profeetta (rh) palasi kaupunkiin. Rawaha antoi ihmisille hyviä uutisia, sanoen: "Iloitkaa, oi, ansaarit, sillä Jumalan Profeetta on turvassa ja epäuskovat on tapettu ja vangittu." Sitten hän luetteli ylhäisten qurayshien nimi, jotka olivat mukana lähetystössä, kun he näkivät hänet laulemassa lauluja ilosta; osa otti uutiset todesta, osa kävi hämilleen. Sitten Profeetta (rh) palasi Medinaan ja häntä seurasivat sotavangit, joita Profeetan (rh) orja Shuqran piti silmällä. (Ibn Kathir, Vol. II, pp. 470-73)


Kun Profeetta (rh) saapui Ruhaan, muslimit tapasivat ja onnittelivat häntä ja hänen seuralaisiaan voitosta, jonka Jumala oli antanut heille. 

Epäuskovien kärsimä häviö syöksi Mekan synkkyyteen. Kaupungissa ei ollut taloa, jossa ei olisi surtu. (Ibn Hisham, Vol. pp. 647-48) Mekkalaiset olivat kauhuissaan ja kuohuissaan. Abu Sufyan vannoi, että hän ei menisi kylpyyn, ennen kuin olisi taistellut Profeetan (rh) kanssa. Mekan hiljennetyt muslimit saattoivat huokaista helpotuksesta ja olivat haltioissaan ja tunsivat nyt, että heidät oli puhdistettu epäilyksistä.

VEREN TAI USKON SITEET

Vankien joukossa oli Abu Aziz b. Umayr. B. Hashim, Musab b. Umayrin oikea veli. Veljekset olivat toisiaan vastaan taistelevissa armeijoissa.
Musab b. Umyr ohitti veljensä, kun nuori ansaarimies oli sitomassa Abu Aziz b. Umayrin käsiä. Musab huikkasi: "Sido hänet nopeasti, sillä hänen äitinsä on kyllin rikas; ehkä hän maksaa hyvät lunnaat."
Abu Aziz b. Umayr kääntyi hämmästyneenä Musabia päin ja sanoi: "Veli, tämänkö annat neuvoksi?"
"Et ole veljeni", Umayr vastasi. "Hän on veljeni, joka on sitomassa käsiäsi."

VANKIEN KOHTELU

Profeetta (rh) käski seuraajiaan kohtelemaan vankeja ystävällisesti. Hän sanoi: "Toimikaa ystävällisesti heidän kanssaan."
Abu Aziz b. Umayr kertoo, että hänet majoitettiin ansaariperheeseen, kun hänet oli tuotu Badrista. He antoivat hänelle leipää aamulla ja iltaruoat, mutta he itse söivät vain taateleita, kuten Jumalan lähettiläs (rh) oli käskenyt. Jos jollakulla oli leivänmuru, hän antoi sen Abu Azizille, vaikka tämä tuntui hänestä kiusalliselta ja hän kieltäytyi siitä, mutta he palauttivat sen koskemattomana ja vaativat häntä ottamaan sen. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 475) 

VANKIEN LUNNAAT

Profeetta (rh) hyväksyi vangeilta lunnaat heidän mahdollisuuksiensa mukaan; vankien quraish-sukulaiset maksoivat näiden vapauttamisesta ja ne, jotka eivät pystyneet maksamaan mitään lunnaita, päästettiin vapaaksi ilmaiseksi. Profeetan (rh) setä Abbas b. Abdul Muttalib, hänen serkkunsa Aqil b. Abi Talib, (Ibn Hisham Vol. II, s. 3), hänen vävynsä Abul As b. Ar-Rabi, joka oli naimisissa hänen tyttärensä Zainabin kanssa, olivat sotavankeja, mutta ketään heistä ei suostittu; kaikkia kohdeltiin, kuten muitakin vankeja.

Jotkut vangit eivät pystyneet maksamaan mitään lunnaita vapauttamisekseen. Mutta koska he olivat lukutaitoisia, he ansaitsivat vapauttamisensa opettamalla lukemista ansaarien lapsille, kukin vanki vapautui opetettuaan kymmentä lasta. (Musnad Ahmad b. Hanbal, Vol. I, s. 247) (Tabaqat Ibn Sad, Vol. II, s. 14) Zaid b. Thabit oli yksi heistä, jota Badrin vangit olivat opettaneet. Profeetan (rh) päätös tässä asiassa osoittaa valaistumisen ja sivistymisen tärkeyden islamissa. 
MUUT RETKET

Abu Sufyanin vannoma vala, kuten aiemmin mainittiin, velvoitti hänet olemaan edes loiskauttamasta vettä päähänsä ennen kuin olisi aiheuttanut sekasortoa muslimeille. Juutalaisheimo Bani an-Nadirin päällikkö tarjosi tietoa, jota hän himoitsi Medinasta. Näinollen Abu Sufyan onnistui pääsemään pakoon surmattuaan kaksi ansaaria.

Profeetta (rh) sai varoituksen pahoista hyökkääjistä ja meni ulos jahtaamaan heitä. Abu Sufyan karisti Profeetan (rh) kannoiltaan, mutta hänen oli pakko heittää pois suuri määrä muonavarojaan, etenkin paahdettua viljaa tai al-sawiqia, ja siksi retki onkin nimetty sen mukaan.(Ibn Hisham, Vol. II, pp. 144-45)
 
Medinan juutalaiset, jotka ensimmäiseksi rikkoivat sopimuksen Profeetan (rh) kanssa, olivat
Banu Qaynuqa. He väittelivät muslimien kanssa ja puhuivat pilkallisesti Profeetasta (rh). Lopulta
Profeetta (rh) piiritti heitä - piiritys kesti 15 yötä - kunnes Banu Qaynuqa luovutti varauksetta.

Hyökkäykseen ryhdyttiin tekopyhien johtajan Abdallah b. Ubayyn ehdotuksesta. (Ibn Hisham Vol. II, pp. 47-49)

Banu Qaynuqa operoi kauppoja Medinassa ja harjoitti käden töitä, kuten kultasepän alaa. (Zad al-Maad, Vol. s. 348) Heidät pakotettiin hylkäämään kaupunki, vaikka 700 henkeä heistä pystyi kantamaan asetta.

TAISTELUN TULOKSET 

Joku saattaisi ajatella, että taistelun lopputulos oli uskomaton ja epälooginen: mekkalaiset olivat menettäneet vain 140 taistelijaa. Heitä oli yhä jäljellä yli 800, yli kaksi kertaa enemmän kuin muslimeja. Voisi olettaa, että heidän täytyy perääntyä, sitten järjestäytyä uudelleen ja jatkaa taistelua.

Tutkiessamme tarkasti muslimiarmeijan taktiikoita heidän ensimmäisessä taistelussaan, voimme kuitenkin löytää selityksen heidän upealle onnistumiselleen. Syitä, miten he saattoivat onnistua, on tässä:

1. YKSIMIELISYYS JOHTAJUUDESTA

Profeetta (rh) oli taistelun ylivoimainen komentaja, ideaalijohtaja, joka neuvotteli seuralaistensa kesken, hyväksyi hyvät ideat ja meni joukkojensa johtoon, kun tarve siihen ilmeni. Tämä sai aikaan upean järjestyksen muslimiarmeijassa, mikä on vastakohta pakana-armeijan syvälle hajaantuneisuudelle.

2. SOTAKELPAISUUS

Muslimisotilas tunnettiin esimerkillisestä taistelukelpoisuudestaan, tiukasta kurista ja tottelevaisuudesta johtajalle ja yhteishengestä, jonka Profeetta (rh) iskosti seuraajiensa mieleen kovalla työllä. Tämä ilmensi veljeyttä Muhaajirunien (Mekan muslimien) ja Ansaarien (Medinan muslimien) välillä. Vihollispuolella huomaamme, että äärimmäinen itsekkyys ja individualismi vallitsivat Mekan pakana-armeijan riveissä.


3. UUSI SUUNNITELMA

Muslimiarmeija marssi Medinasta taistelunhaluisena, mikä muistuttaa nykyaikaisia taistelustrategioita.
Profeetta (rh) lähetti etujoukkoja jäi jälkeen vartioimaan perälle -- hyökkäsi vihollisleiriin ottaakseen vankeja, jotka paljastivat tietoja ennen taistelua ja uhmasivat sotaa uudella tyylillä, mikä perustui yhteistyöhön, taisteluun suljetuilla riveillä.
The Prophet (peace be upon him) sent off a vanguard and left behind a rear-guard, made use of exploratory patrols, raided the enemy camps to take captives that divulge information before the battle and braved the war in a new fashion based on cooperation, that of fighting with closed ranks.
Mekan pakana-armeija suosi iske-ja-juokse-lähestymistapaa.

4. YHTEISHENKI

Muslimitaistelija nautti korkeaa moraalia, joka säteili vakaasta uskosta. Profeetta (rh) kannusti miehiään ja paransi heidän yhteishenkeään säännöllisillä rukouksilla ja lupaamalla, että he onnistuisivat. 

5. SELKEÄ TARKOITUS

Muslimien ensisijainen tarkoitus oli tuhota uskottomuuden johtajat ja poistaa esteet tehtävän - tuoda johdatus ihmiskunnalle - tieltä. Quraishin karavaanin kimppuun hyökkääminen oli vain taktinen aie. Tämän takia Profeetta (rh) päätti hyökätä Mekan pakana-armeijan kimppuun ymmärtääkseen aiemmin mainitun strategisen päätarkoituksen sen faktan valossa, että karavaani oli livahtanut pois.


6. YLEVÄ LOPPU

Muslimit taistelivat saadakseen Jumalan mielisuosion, nostaakseen Jumalan maailman kaikkien muiden yläpuolelle, poistaakseen materiaaliset esteet islamin tieltä, vapauttaakseen ihmiskunnan orjuudesta ja sorrosta. Sitä vastoin pakanat taistelivat maallisten tavoitteiden takia, korruptoituneiden ikivanhojen ajatusten tai tukeakseen fanaattisesti jotain heimoa tai klaania.

Lyhyesti listattuna taistelusta seurasi seuraavaa:
- Taistelu asetti vaaraan Mekan kauppareitit Syyrian alueiden kanssa.
- Se heikensi Quraishin mainetta ja kunnioitusta arabien keskuudessa.
- Se vahvisti muslimien asemaa ja heidän uuden keskuksensa Medinan asemaa.
- Se helpotti islamin levittämistä Arabian heimojen keskuudessa murskaamalla Quraishille suodun kunnioituksen muurin.
- Se parani Muhajirunien ja Ansaarien välistä solidaarisuutta.
- Se tarjosi tilaisuuden ajaa lakia, jonka mukaan viidesosa sotasaaliista kuuluu muslimirahastoon. Koraanin jakeet, jotka paljastettiin heti taistelun jälkeen tekivät tämän lain, mikä paransi muslimirahastoa ja valtio budjettia. Tästä laista suurin tulonlähde rahastolle muslimivalloitusten loppuun asti islamin varhaisina päivinä.

KAB B. ASHRAF KOHTAA TUHONSA

Kab b. Ashraf oli tärkeä juutalaisten johtaja. Islamin leppymättömänä vihollinsena hän aina teki kaikkensa saadakseen Profeetan (rh) vaikeuksiin. Hän oli myös runoilija, joka käytti taitoaan halventaakseen musliminaisia. Välittömästi Badrin taistelun jälkeen hän kulki koko matkan Mekkaan kostaen huutamalla tulenarkoja värssyjä ja yllyttämällä Quraishia tasaamaan tilit heidän hävittyään Badrissa.
Kun Profeetta (rh) kuuli tästä palattuaan Medinaan, hän sanoi seuralaisilleen: 
"Kab b. Ashraf on loukannut Jumalaa ja Hänen profeettaansa. Kuka hankkiutuu hänestä eroon?"
Muutama ihminen ansaareista (Muhammad b. Maslamah ja neljä hänen ystäväänsä) tarjoutuivat heti ja surmasivat Jumalan vihollisen. (Zad al-Maad, Vol. s. 348).

kuvat: http://hordesofthethings.blogspot.fi/2012/04/battle-of-badr.html
http://warfare.uphero.com/Persia/13-14C/Jami_al-Tawarikh-Mohammed_exhorting_his_family_before_the_battle_of_Badr-Khalili-Ms727-f66a.htm

maanantai 17. helmikuuta 2014

Teot, jotka vievät ulos islamista

1. Shirk - jonkin asettaminen Allahin rinnalle, jonkin liittäminen Allahiin palvonnassa

Totisesti, Jumala ei anna anteeksi, että jotakuta muuta Hänen rinnallaan jumaloidaan. Kaiken muun paitsi tämän antaa Hän anteeksi kenelle tahtoo, sillä se, joka asettaa jonkun Jumalan rinnalle, on eksynyt äärimmäiseen harhaan.
(Koraani 4:116)

Jos et ole ehtinyt katua tätä syntiä elämäsi aikana, Allah ei anna sitä anteeksi. Shirkin eri muotoja on esimerkiksi uskomus, että Jumalalla on tai voi olla lapsia, Jumalan inhimmillistäminen - esimerkiksi uskomus, että Hän on pilven päällä istuva parrakas mies tai että Hän syö ja juo, pyrkimys saada yhteys kuolleisiin esim. ouija-laudalla tai rukoilemalla heitä, vain Jumalalle kuuluvien ominaisuuksien antaminen jollekulle muulle - kuten uskomus, että joku muu voi olla kuolematon, amulettien ja talismaanien pitäminen, palvonnan tekojen tekeminen, jotta muut ihailisivat ja kiittelisivät sinua sekä vannominen jonkun muun kuin Allahin kautta (esim. "vannon kautta likaisten varpaitteni").

Jos joku luopuu islamista, koska joku toinen ihminen haluaa hänen tekevän niin, silloin hän on rakastanut tätä ihmistä enemmän kuin Allahia.

Anas kertoi, että Profeetta sanoi: "Kukaan teistä ei usko, ennen kuin rakastaa minua enemmän kuin isäänsä ja lapsiaan ja koko ihmiskuntaa."
(Bukhari, vol 1, kirja 2, hadith 15)

Profeetta Muhammadia (rauha hänelle) on rakastettava enemmän kuin ketään toista ihmistä, sillä hän on meille täydellinen esimerkki Allahin palvonnasta. Häntä ei kuitenkaan missään nimessä saa pitää jumalana, eikä osoittaa mitään palvonnan tekoja hänelle.

Se, joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa
(Koraani 4:80)


(c) http://data2.whicdn.com/images/101085601/large.jpg
2. Välikäsien asettaminen ihmisen ja Allahin välille

Älä huuda avuksesi Jumalan vertaisena sellaista, mikä ei sinua hyödytä eikä vahingoita, sillä jos näin teet, olet kuuluva väärämielisten joukkoon.
(Koraani 10:106)

`Abdullah kertoi:
Mies sanoi: "Oi, Allahin lähettiläs (rauha hänelle)! Mikä synti on suurin Allahin silmissä?"
Profeetta (rauha hänelle) sanoi: "Asettaa kilpailija Allahille, kun Hän yksin loi sinut."
--
(Bukhari, Vol 9, Kirja 83, Hadith 1)

Meidän pitää osoittaa kaikki palvonnan tekomme suoraan Allahille. Emme voi esimerkiksi rukoilla häntä kenenkään toisen kautta, kuten katoliset rukoilevat Jumalaa Marian (Maryamin) kautta.

3. Uskoa, että shirkin tekijät eivät ole epäuskovia tai epäillä, etteivät he olisi. 

4. Uskoa, että jonkun muun johdatus kuin on parempi kuin Profeetta Muhammadin (rauha hänelle) tai että jonkun muun käskyt ovat parempia kuin hänen. 

Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan tuntematta sisimmässään mielikarvautta sinun langettamasi päätöksen johdosta ja täydellisesti alistuen.
(Koraani 4:65)

Joitain esimerkkejä tästä islamista ulos vievästä synnistä on:
- Uskominen, että ihmisten säätämät lakijärjestelmät ovat parempia tai yhtä hyviä kuin sharia.
- Uskominen, että Allahin säätämät lait, kuten varkaan käden katkaiseminen, ovat vanhanaikaisia, eivätkä sovi tähän aikakauteen.

5. Jonkin Profeetta Muhammadin (rauha hänelle) käskyn tai viestin vihaaminen.
 
Näin tapahtuu sentähden, että he ylenkatsoivat Jumalan ilmoituksia, ja niin Hän antaa heidän tekojensa raueta tyhjiin.
(Koraani 4:79)

6. Jonkin islamin osan pilkkaaminen tai halventaminen.
 
Jos heiltä kyselet, he varmaan vastaavat: »Me vain juttelimme ja laskimme leikkiä». Sano: »Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä lähettiläästäänkö te teitte pilkkaa?»
(Koraani 9:65)

7. Taikuuden harjoittaminen tai muuten siihen sekaantuminen.

Yksi esimerkki tästä on ennustajalla käyminen.
 
Totta kai he tietävät, että sillä, joka hankkii loitsuja, ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa kuolemanjälkeisessä elämässä. Mistä surkeasta hinnasta myyvätkään he sielunsa; jospa he vain tietäisivät sen!
(Koraani 2:102)

Abu Huraira kertoi:
Allahin lähettiläs sanoi: "Se, joka harrastaa seksiä naisen kanssa, kun tällä on kuukautiset tai menee naisen anukseen tai joka menee ennustajalle ja uskoo, mitä tämä sanoo, hän on epäuskonut siihen, mikä paljastettiin Muhammadille."
(Sunan Ibn Majah, vol 1, kirja 1, Hadith 639, hasan)

8. Epäuskovien auttaminen ja tukeminen heidän taistelussaan muslimeja vastaan.



9. Uskominen, että joidenkin "erityisten" ihmisten ei tarvitse harjoittaa islamia.
 
Kuinka Jumala ohjaisi ihmisiä, jotka ovat tulleet uskottomiksi, senjälkeen kuin he olivat uskossa ja tunnustivat Muhammedin oikeaksi profeetaksi ja (Jumalan kaikkivallan) selvät todistukset heille näytettiin? Jumala ei ohjaa jumalattomia ihmisiä.
(Koraani 3:85)

10. Allahin uskonnosta pois kääntyminen, se, ettei opiskele, eikä harjoita sitä.

Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitä niiden välillä on vain totuudessa ja määrätyksi ajaksi, mutta ne, jotka ovat epäuskoisia, kääntyvät pois saamistaan varoituksista.
(Koraani 46:3)

Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistä kääntää niille selkänsä? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiä.
(Koraani 32:22)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarina

Allah kertoi profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarinan:
Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte. 

Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät. 

Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.»  


Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?» 
Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.» 
Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.» 
Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.
Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön. 
Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?» 
(Koraani 7:85-93)

Madyanin ihmiset olivat arabeja, jotka asuivat maassa nimeltä Ma'an, joka on nykyisin osa Syyriaa (Greater Syria). He olivat ahneita ihmsiiä, jotka eivät uskoneet Allahiin ja elivät syntistä elämää. He mittasivat lyhyellä mitalla, ylistivät tavaroitaan arvokkaammiksi kuin ne olivat ja piilottivat niiden viat. He valehtelivat asiakkailleen, kusettivat heitä.

Allah lähetti heille profeettansa Soeibin (rauha hänelle) monien ihmeiden kanssa. Soeib saarnasi heille, anoi heitä pohtimaan Allahin suosiota ja varoitti heitä heidän pahojen tapojensa seurauksista, mutta he vain pilkkasivat häntä. Soeib pysyi rauhallisena muistuttaessaan heitä, että kuului heidän sukuunsa, eikä tehnyt henkilökohtaisesta hyödystä sitä, mitä teki.

He varastivat Soeibin (rauha hänelle) ja hänen seuraajiensa omaisuuden ja ajoivat heidät ulos kaupungista. Lähettiläs kääntyi Herransa puoleen pyytäen apua ja hänen pyyntönsä vastattiin. Allah lähetti alas polttavan kuumuuden ja he kärsivät kauheasti. Nähdessään pilvien kerääntyvän taivaalle he luulivat, että se toisi viileyden ja alkaisi sataa ja he kiiruhtivat ulos siinä toivoissa, että saisivat nauttia sateesta. Sen sijaan taivaalta paiskautui salamoita ja tulta. He kuulivat yläpuoleltaan salamaniskuja, jotka saivat maan heidän jalkojen allaan tärisemään. Pahantekijät tuhoutuivat tässä kauhun tilassa.

Allah Kaikkivaltias sanoi:
Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina. 
Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa? 
Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja. 
Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua. 
En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa. 
Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin. 
Punnitkaa myös oikealla puntarilla.
Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.
Pelätkää Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»
He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan. Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»
Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»
Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.
Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin. 
(26:176-191)

(c) Ibn Kathir: Stories of Prophets

torstai 6. helmikuuta 2014

Profeetta Salihin (rauha hänelle) ja ihmeellisen kamelin tarina

'Adin kansan tuhoutumisen jälkeen Thamudin heimo eli heitä paremmassa loistossa ja vallassa. He olivat myös eksyneet epäjumalien palvontaan. Kun heidän maallinen omaisuutensa kasvoi, kasvoi myös heidän pahuutensa ja väheni heidän hyveensä. Kuten 'Adin ihmiset, hekin rakensivat korkeita rakennuksia tasangoille ja veistivät kauniita koteja kumpareille. Tyrannia ja alistaminen vallitsivat heidän keskuudessaan pahojen ihmisten johtaessa maata.

Joten Allah lähetti heille Profeettansa Salihin (rauha hänelle), miehen heidän joukostaan. Hänen nimensä oli Salih ibn Ubayd ibn Maseh ibn Ubayd ibn Hader ibn Thamud ibn Ather ibn Eram ibn Noah. Hän kutsui ihmisiä palvomaan yksin Allahia ja olemaan liittämättä kumppaneita Häneen. Jotkut uskoivat häneen, suurin osa ei, ja he satuttivat häntä sanoillaan ja teoillaan. Salih sanoi heille:
"Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän."
(Koraani 11:61)

Salih tunnettiin hyvyydestään, puhtaudestaan ja viisaudestaan ja hänen kansansa oli kunnioittanut häntä suuresti, ennen kuin hän sai ilmestykset Jumalalta. Salihin kansa sanoi hänelle:
"Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat."
(Koraani 11:62)



He halusivat palvella vain samoja jumalia, kuin heidän isänsä olivat palvoneet, ilman todisteita, ilman järkeä, ilman ajattelua.

Salihin (rauha hänelle) viestin todisteet olivat ilmeisiä, mutta siitä huolimatta kansa ei uskonut häneen. He epäilivät hänen sanojaan, ajatellen, että hän oli lumottu ja he näkivät, ettei hän lakannut saarnaamista. Peläten, että hänen seuraajajoukkonsa kasvaisi, he yrittivät lopettaa hänen touhunsa määrämällä hänelle tärkeän tehtävän: hänen piti todistaa olevansa Allahin profeetta tekemällä ihmeen. Antamaan ainutlaatuisen naaraskaamelin ilmestyä vuorilta.

Allah soi Salihille tämän ihmeen ja suuri, ainutlaatuinen naaraskaameli ilmestyi vuorien suunnalta. Koraanin kommentaattorit sanoivat, että Thamudin kansa kokoontui yhtenä päivänä tapaamispaikalle
ja profeetta Salih (rauha hänelle) tuli sinne ja neuvoi heitä uskomaan Allahiin, muistuttaen Allahin heille suomista siunauksista.

He osoittivat kiveä ja vaativat: "Pyydä Herraasi tekemään naaraskameli, jonka tulee olla 10:llä kuulla raskaana, pitkä ja kaunis, tulemaan kivestä meille."

Niinpä hän lupautui tähän ja rukoili sitten Allah Kaikkivaltiasta toteuttamaan heidän pyyntönsä. Allah käski kaukaista kiveä halkeamaan kahtia ja tuomaan esiin hienon, 10:llä kuulla raskaana olevan naaraskamelin. Kun he näkivät sen omin silmin, he hämmästyivät. He näkivät upean olennon, mahtavan näyn, häikäisevän voiman ja selvän todisteen!

Profeetta Salih tuo kamelin kivestä, jotta kansa uskoisi Allahiin
Harvard Art Museums/Arthur M. Sackler Museum, The Edwin Binney, 3rd Collection of Turkish Art at the Harvard Art Museums - Kuva on ottomaanien ajalta Turkista 1600-luvulta
Osa Salihin kansasta uskoi, mutta enemmistö jatkoi kulkemistaan harhassa, epäuskossa ja itsepäisyydessä. Allah Kaikkivaltias sanoi:
Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.
(Koraani 17:59)

Totisesti, kalliolla asuvat väittivät lähettiläitä valehtelijoiksi. Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejämme, mutta he kääntyivät niistä pois.
(Koraani 15:80-81)

On lukuisia ikivanhoja kertomuksia tästä kamelista ja sen ihmeellisestä luonteesta. Sanottiin, että naaraskameli oli ihme, sillä kivi vuorilla halkesi kahtia ja se ilmestyi sieltä ja sen nuoret jälkeläiset seurasivat sitä. Toisten kertomusten mukaan kameli joi yhtenä päivänä kaiken veden kaivoista, eivätkä muut eläimet päässeet lähestymään vettä. Toiset kertoivat silti, että kameli tuotti maitoa, jota riitti kaikille ihmisille juotavaksi ja samana päivänä se joi kaiken veden, eikä jättänyt mitään muille.

Thamudin kansa ensimmäiseksi yllättyi suuresti, kun kameli ilmestyi vuoren kivistä. Se oli siunattu kameli ja sen maito riitti tuhansille miehille, naisille ja lapsille. Jos se astui nukkumaan yhteen paikkaan, muut eläimet eivät enää menneet siihen paikkaan. Oli selvää, ettei se ollut tavallinen kameli, vaan yksi Allahin merkeistä. Se eli Salihin kansan keskuudessa, joista osa uskoi Allahiin useimpien jatkaessa epäuskossa ja itsepintaisuudessa pysymistä.

Heidän vihansa Salihia kohtaan kääntyi siunattuun naaraskaameliin. He alkoivat juonia sitä vastaan.

Salih pelkäsi, että he saattaisivat tappaa kamelin, joten hän varoitti heitä:
"Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi."
(Koraani 11:64)

Jonkin aikaa Salihin kansa antoi eläimen laiduntaa ja juoda vapaasti, mutta sydämessään he vihasivat sitä. Ainutlaatuisen kamelin eläimen ilmaantuminen sai kuitenkin monet uskomaan Salihin viestin ja he kääntyivät Allahin uskoon.

Epäuskovat alkoivat nyt valittaa, että tämä suuri, epätavallinen kameli joi suurimman osan vedestä ja pelotti heidän karjaansa.

He laativat juonen kamelin surmaamiseksi ja käskivät naisväkeään houkuttelemaan miehet hoitamaan tehtävän. Saduq bint Mahya, joka oli rikkaasta ja ylhäisästä perheestä, tarjosi itseään nuorelle miehelle, Masrai ibn Mahrajille, sillä ehdolla, että tämä rampauttaisi kamelin. Anizah, vanha nainen, tarjosi yhtä tyttäristään nuorelle miehelle, Qudar ibn Salufille, palkkioksi kamelin tappamisesta. Nämä nuorukaiset luonnollisesti pitivät ehdotuksista ja löysivät seitsemään muuta avustamaan heitä.

He seurasivat kamelia läheltä, tarkkaillen kaikkia sen liikkeitä. Kun se joi vettä lähteeltä, Masrai ampui sitä jalkaan nuolella. Se yritti paeta, mutta nuoli rampautti sen. Qudar seurasi kamelia ja iski miekan sen toiseen jalkaan. Kun se lyyhistyi maahan, hän lävisti sen miekallaan.

Tappajia ylistettiin kuin sankareita, heidän kunniakseen laulettiin lauluja ja lausuttiin runoja. Heidän  röyhkeytensä satutti Salihia, mutta hän varoitti heitä:
"Nauttikaa elämästä vielä 3 päivää, kunnes rangaistus lankeaa yllenne."

Salih toivoi, että he näkisivät tekojensa typeryyden ja muuttaisivat asennetaan, ennen kuin kolme päivää ehtisi kulua.
"Miksi kolme päivää?" he kysyivät. "Antaa rangaistuksen tulla niin äkkiä kuin mahdollista."
Hän vastasi heille: "Kansani, miksi kiiruhdatte pahaan mieluummin kuin hyvään? Miksette pyydä Allahilta armahdusta, jotta saisitte armon?"
He vastasivat: "Näemme, että sinun ja seuraajiesi läsnäolon tuovan pahan meille."

Profeetta Salih näyttää kansalleen ihmeellistä kamelia, jonka Allah antoi
Berliinin valtionkirjaston digitaalisista kokoelmista: Isḥāq Ibn-Ibrāhīmin teoksesta Profeettojen tarinat

Allah Kaikkivaltias kertoi heidän tarinansa:
Totisesti, Me lähetimme Tamuudin heimon luokse heidän veljensä Saalihin, joka lausui: »Palvelkaa Jumalaa!» Mutta katso! He jakautuivat kahdeksi riiteleväksi puolueeksi.

Hän sanoi: »Kansalaiseni, miksi haluatte edistää pahaa enemmän kuin hyvää, miksi ette ano Jumalan anteeksiantoa, jotta teille osoitettaisiin armo?» 

He vastasivat: »Me pidämme sinua ja seuralaisiasi enteenä meitä kohtaavasta onnettomuudesta.» Hän sanoi: »Teidän kohtalonne on Jumalan huomassa. Mutta te olette kansa, joka on vitsauksen kokeva.» 

Ja kaupungissa oli yhdeksän miehen joukkio, joka ympäri maata teki pahaa, eikä lainkaan hyvää.

He sanoivat: »Vannokaamme keskenämme Jumalan nimeen, että me varmasti yöllä käymme hänen ja hänen perheensä kimppuun ja sanomme sitten hänen kostonsa perijälle: 'Emme ole nähneet hänen perheensä surmaamista, puhumme täyttä totta'.» 

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet. 

Ja katso, mikä oli heidän juoniensa loppu! Me hävitimme heidät ja heidän kansansa kaikki.

Tuossa ovat heidän kotinsa autioina, koska he olivat jumalattomia. Totisesti, tässä on merkki niille, joilla on ymmärrystä. Ja me pelastimme ne, jotka uskoivat ja hartautta harjoittivat.
(Koraani 27:45-53)

He juonittelivat myös surmaavansa Salihin ja hänen perheensä, kuten Allah Kaikkivaltias kuvaili:
Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet.
(Koraani 27:50)

Allah säästi Salihin ja hänen seuraajansa heidän kieroilta suunnitelmiltaan. Raskain sydämin he jättivät pahantekijät ja muuttivat toiseen paikkaan. 

Kolme päivää Salihin varoituksen jälkeen salamat täyttivät taivaan ja niitä seurasivat vakavat maanjäristykset, jotka tuhosivat koko kansan ja sen kotimaan. Maa vapisi rajusti, tuhoten kaikki elävät olennot siinä. Kuului yksi kauhea huuto, joka ehti tuskin loppua, kun Salihin väen epäuskovat oli lyöty kuolleiksi, kaikki samaan aikaan. Heidän vahvat rakennuksensa ja kiveen louhitut kotinsa eivät pystyneet heitä suojelemaan.

Allah Kaikkivaltias sanoi:
Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.  

Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!» 

Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»  

Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.» 

Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.» 
(Koraani 7:73-79)

Kaikki he tuhoutuivat, ennen kuin he ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa. Ne, jotka olivat uskoneet Salihin (rauha hänelle) viestin, olivat pelastuneet, koska olivat lähteneet paikasta.

Ibn 'Umar kertoi, että kun Profeetta Muhammad (rauha hänelle) ohtti Thamudin taloja matkalla Tabukin taisteluun, hän pysähtyi yhdessä mukanaan olleen joukon kanssa. Ihmiset hakivat vettä kaivosta, josta Thamudin ihmiset olivat juoneet. He valmistivat taikinaa (leipomista varten) ja täyttivät vesileilinsä siellä. Muhammad (rauha hänelle) käski heitä tyhjentämään leilit ja antamaan taikinan kameleille. Sitten hän lähti pois ryhmän kanssa, kunnes he pysähtyivät kaivolle, josta Salihin naaraskameli oli tavannut juoda. Hän varoitti heitä tulemasta ihmisten luo, joita oli rangaistu, sanoen:
"Pelkään, että teitä voi kohdata se, mikä kohtasi heitä; joten älkää menkö heitä kohti."

Ibn Kathir: Stories of Prophets
http://sunnahonline.com/library/stories-of-the-prophets/292-5-story-of-salih-the